Vinku elokuu1997-18.3.2011

Oli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri ja lohduton,

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on..

Silmiä kirvelee

Päätettiin eilen lähteä Lentävän kanssa kävelylle. Yhteensä käveltiin kaksi tuntia, veikkaan että puoli tuntia menosuuntaan ja sitten jäitä pitkin 1,5 tuntia takaisinpäin. Kivaa oli ja kilot sai kunnon kyytiä kun tarvottiin hangessa. Vain viimeinen puolituntia oli totaalista tuskaa kun määränpää häämötti ja paineltiin vastatuuleen hikisinä. Myöhemmin sain konkreettisen muistutuksen siitä miksi silmät kannattaa suojella kevätauringolta: silmiä kirveli koko illan ja kirvelee vieläkin! Aivan kuin olisi itkenyt koko yön, tosi kurja tunne.

kyläilyä

Oltiin eilen kylässä kaveriperheessä. Pikkupäkä sai askarrella tipun ja innostui niin että teki tipulle lisäksi liehuvan oranssin tukan, kruunu jäi tekemättä ja se vähän harmitti. Kaikki lapset viihtyivät sisällä ja pulkkamäessä hyvin, kuten äitikin. Mini innostui stigalla laskemisesta, pitää kuulemma päästä pian uudestaan. Kirppu on mahdoton ulkoilmaihminen, hän haluaa kokoajan ulos ja vaikka ulkoilee niin että väsyy, ei halua millään sisälle vaan hänet pitää kantaa kiljuvana ja potkivana sisälle.

Sydänkontrolli

Kirpun sydänkontrollista saatiin hyviä uutisia :). Aortan kaaressa virtaus kiihtyy hieman mutta ei merkittävästi. Seuraavan kerran kontrolloidaan vuoden kuluttua. MInä olin varautunut muumikekseillä, aakkoskekseillä, pillimehulla, tikkarilla, kalkkitabletilla, parilla ksylitolpastillilla (kirppu tykkää kaikenlaisista pastilleista ja tableteista). Odotushuoneesta saatiin vielä vauvanukke mukaan. Raajapaineet saatiin hienosti otettua kun oli nukke kainalossa, kolme keksiä kourassa ja Maisa-dvd telkkarissa. Lätkät saatiin laitettua rintaan kun ensin nukelle laitettiin yksi ja äidille yksi, sitten lisää keksiä, kalkkitabletti, ksylitolpastilli ja Maisaa telkkarista. Ensimmäinen itku tuli kun piti mitata pituus.

Kirpulta meni hermo lääkärin luona kun piti taas käydä makaamaan ultraamisen ajaksi. Yritin tarjota pillimehua: mehut pitkin sänkyä, yritin tarjota tikkaria: Kirppu ei tiennyt mikä se on eikä suostunut maistamaan vaan työnsi pois. Otin hetkeksi rauhoittumaan syliin ja sitten vaan nukke kainaloon ja keksiä kouraan ja makaamaan. Kirppu tuhersi itkua koko ultraamisen ajan, muttei kuitenkaan huutanut suoraa huutoa eikä rimpuillut, raasu ei vielä ymmärrä miksi pitää niin paljon tutkia ja hutkia. Loppu hyvin kaikki hyvin, pillimehu rauhoitti ja kotimatkalla tuli uni.

Isot olivat hoitopaikassa päässeet pulkkamäkeen, joten sovittiin että minä menen kotiin ja Kirppu saa nukkua autossa. Hetkisitten hain muksut kotiin, käytiin mäkkäristä hakemassa lounasta ja nyt on tyytyväisiä lapsia talo täynnä. Taidetaan lähteä pihalle vielä nauttimaan auringosta :)